Tulipa keksittyä aihe ja tulipas tästä pitkä, toivottavasti kuitenkin avaa asioita taas hieman… Kun Geriatriassa puhutaan kokonaisvaltaisesta hoidosta, (Geriatri =ikäihmisten hoitoon erikoistunut lääkäri, Geronomi (AMK) =ikäihmisen hoitoon erikoistunut hoitaja) tavoitteena on ikäihmisen paras mahdollinen elämänlaatu, jolloin hoidetaan sairauksien oireita hyvin ja pyritään ylläpitämään mahdollisemman hyvää toimintakykyä, mahdollisimman pitkään.

Mitä sitten on toimintakykyinen elämä?

Toimintakykyä, kun ylläpidetään, mietitään ihan ihmisen arkipäiväisiä asioita: peseytymistä, pukemista, liikkumista, syömistä, asiointeja sekä sosiaalista elämää. Hyvä olisi myös aina tietää, mitä ihminen on ennen tehnyt ja mitkä asiat hän kokee tärkeiksi ja mitä inhoaa. Arjen sujuvuus on tärkeä osa elämää ja monelle sen tärkeys muuttaa muotoaan, kun ei voi enää tehdä kaikkea itse.

Avun vastaanottaminen

Moni kokee avun vastaanottamisen vaikeaksi. Toiset ikäihmisistä odottavat, että omaiset hoitavat ja auttavat, usein myös ilman pyytämättä. Toiset eivät halua millään ”vaivata” omaisiaan vaan mielellään hankkivat avun ulkopuolisilta. Ja todella moni on sitä mieltä, että yhteiskunnan kuuluu hoitaa. Onko näiden ihmisten tunteet tai odotukset vääriä? Onko joku toteutus tapa parempi toistaan? Mielestäni ei. Jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä ja arvonsa. Auttajien on hyvä istua saman pöydän ääreen ja sopia, mitä tarvitaan ja kenen vastuulla on mitäkin. Jos tämä ei ”suju” esim. suvun kesken niin kannattaa ottaa ammattilainen. Varata parituntia aikaa ja käydä kohta kohdalta läpi mahdolliset avun tarpeet.  Ammattialainen tietää, mitä usein tulee eteen ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Kun tiedetään mitkä asiat arjessa ovat hankalia voidaan miettiä a) mistä ne johtuu? b) mitä asialle voi tehdä? Tämän jälkeen onkin helppo lähteä etenemään. JA HUOM! Nyt ei sitä omaa läheistä kannata parjata siitä, että ei osaa sanoa tai muutakaan. Ei nämä ole helppoja asioita ja vaatii aikaa hyväksyä muutos. Aivan, kun monelle tuottaa harmaita hiuksia työpaikalla tapahtuvat muutokset.

Mistä, milloin ja mitä maksaa?

Tätä määrittää monet asiat ja eikä vähimpänä raha. Mitä olet/olette valmiita maksamaan avuista? Huomioida kannattaa myös sen, että omille vanhemmille voi esim. ostaa kotipalveluja ym. apua ja saada niistä kotitalousvähennyksen. Kurkkaa täältä lisää: https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/tulot-ja-vahennykset/kotitalousvahennys/ . Ja toki asiakas itse saa sen vähennyksen, mutta muistakaan, että vähennyksen saa verosta eli jos ei maksa veroja ikävä kyllä tästä edusta ei hyödy. Ja todellakin, moni tämän hetken ikäihmisistä elää vielä pienillä kansan eläkkeillä, joista ei veroja maksella.

Monissa kunnissa alkaa jo olla Kotitorin (Tampere) ja Palvelutorin (Rauma) tyyppisiä pisteitä, josta löytyy helposti erilaisia palveluntuottajia. Näiden tuottajien taustat on tarkistettu jo valmiiksi. Nämä ovat ennakkoperintärekisterissä (vaaditaan kotitalousvähennyksen saamiseksi), vastuuvakuutukset ovat kunnossa ja muutenkin moitteettomia J.  Sieltä sitten valitsemaan. Helppoa tietty on, jos jo tietää, että joku käyttää jotakin ja saa suosituksia. Eli ei kannata hävetä, että ottaa apuja itselleen vaan voi rohkeasti asiasta ystävien kanssa keskustella.

Paljon apua tarjoaa myös erilaiset yhdistykset ja vapaaehtoiset. Heihinkin kannattaa tutustua ja miettiä. Kunnilta pääsääntöisesti on mahdollista saada niin sanottuja tukipalveluja, joita ovat ateriapalvelut (kotiin tuotavat ateriat), turvapalvelut (hälytysrannekkeet, josta painamalla saa apuja kotiin), pyykkipalvelut (voidaan hakea pyykit pesuun pesulaan) ja kauppapalvelut (yleensä toimitetaan kauppalista palveluntuottajalle tai kotihoitoon ja tavarat tuodaan kotiin), sosiaalisen kanssa käymisen palvelut, kuten päivätoiminta. Nämä tukipalvelut ovat asiakkaalle hieman halvempia, kun kunnat joko tuottavat niitä itse tai ovat ulkoistaneet ne ja maksavat niistä osan. Näin tulee aina hakea ja kunnalta tullaan arvioimaan palveluntarve.

Kotihoitoa yleensä saa, kun haasteita on lääkehoidossa, haavahoidoissa, pukemisessa ja peseytymisissä. Siivouspalvelut jo lähes, joka kunnassa tulee itsemaksettavaksi ja on hommattava yksityisiltä palveluntuottajilta. Kunnat myös määrittelevät kriteerit, milloin palveluja saa esim. niin sanotun rava-indeksin tai rai-indeksien mukaan. Tällöin palvelujen myöntäjät arvioivat tietyllä ”kaavalla”, että täyttääkö asiakas nämä kriteerit.  Jos asiakas täyttää kriteerit saa hän silloin kaupungin tukemaan kotihoitoa. Osat kunnista käyttävät palveluiden toteuttamiseen myös palveluseteliä. Näiden käyttö ja hinnoittelu on kunta kohtaista ja niissä on todella paljon eroja. Kotihoidon maksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaan. Palveluseteli voi olla joko tuloperusteinen tai tasasummainen, kunnat päättävät kumman ottavat käyttöön. Joissakin kunnissa hintaan vaikuttaa myös hoidettavuus.

Taas voidaan siis todeta, että ei tämä ihan yksinkertaista ole. On toki ymmärrettävä, että ihan kaikkea meidän yhteiskunta ei vain pysty maksamaan ja omiakin ropposia pitää käyttää ja ennen kaikkea toivoa, että niitä on…  Ja sitten voi tietty ostaa koko paketin suoraan palveluntuottajalta, jolloin vain päätetään käytettävä tuntimäärä viikossa ja kuukaudessa, lasketaan mitä se maksaa ja tehdään mitä tarvitsee tehdä. Otetaan verottajalta kotitalousvähennyksen kautta vähän takaisin. Ja itseasiassa vuonna 2017 100 € omavastuun jälkeen se on -50% , eli ei ihan vähäänkään.  Ja yksi Huomio vielä, jos päädytään palveluseteliin niin siitä jää omavastuu maksettavaksi. Tästä omavastuuosuudesta ei enää saa kotitalousvähennystä.

Toivotaan vielä aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

#monipuolistaapuakotiin #tietoakäytönnönläheisesti #raharatkaiseevairatkaiseeko?